nämä päivät ovat toivepäiviä
näiden päivien varaan
ja lämpöön minä rakennan itseni;
hiljaisuuspäiviin jolloin lakkaan hetkeksi kaipaamasta
onnellisuuspäiviin,
vieraskielisiin kirjoihin
omenahillon makuun kielenpäällä
soljuvien sanojen virtaan
ja riippumattomuuteeni mistään tai kenestäkään
ranteestani kasvaa puu,
toivon sen oksien kuroutuvan sydämeni ympärille
juurien imevän itseensä kaiken maailman valon
sen vähäisenkin joka vain
muutaman tunnin ajan haroo taivaankantta
puhkoo pimeyteen reikiä jotka pakkanen vetää nopeasti umpeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti