13.12.2011

Kun ranteeseeni kasvoi puu

nämä päivät ovat toivepäiviä

näiden päivien varaan
ja lämpöön minä rakennan itseni;
hiljaisuuspäiviin jolloin lakkaan hetkeksi kaipaamasta

onnellisuuspäiviin,
vieraskielisiin kirjoihin
omenahillon makuun kielenpäällä

soljuvien sanojen virtaan
ja riippumattomuuteeni mistään tai kenestäkään


ranteestani kasvaa puu,
toivon sen oksien kuroutuvan sydämeni ympärille
juurien imevän itseensä kaiken maailman valon

sen vähäisenkin joka vain
muutaman tunnin ajan haroo taivaankantta
puhkoo pimeyteen reikiä jotka pakkanen vetää nopeasti umpeen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti