suojamuurien sortuessa vesi tulvii kaupunkiin
tuo mukanaan irtoproomun ja
suolaiset tuulet
seinien romahtaessa ihmiset lentelevät paperiensa lailla
alas kaduille
yhtä helposti rautaiset tolpat
irtoavat betoniotteesta
minä tuijotan
pelkään ja kunnioitan
neljäkymmentäkaksi metriä sekunnissa
varoittamatta kahdeksalta aamulla
luonto tulee ja tuhoaa
kaiken minkä me kuvittelimme
rakentaneemme kestäväksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti