Ihmisiä (myös niitä sellaisia)

eksyimme Kouvolan vastatuulessa

minä ja uusi ystäväni

joka odotti rautatieasemalla jalat täristen

kuten minäkin

joka meinasin perua koko jutun

vielä varttia ennen junan lähtöä

kolmas voitti pelkonsa lähteä yksin uuteen kaupunkiin

ja pidin heistä molemmista

eikä minun ollut kovin vaikea puhua – puhuin liikaa

ja liian kovalla äänellä

mutta halasimme silti vielä ennen kotiinlähtöä

vaikka olisin tahtonut jatkaa

aina kauemmas itään

ja hän sanoi minulle että portaissa

on se ihminen

jota hän ei tahtoisi kohdata

kai meillä kaikilla on omamme

ne joiden pelkäämme tulevan vastaan kaduilla

silloin kun olemme suojattomia