revin itseni hereille
sekavien harhakuvien maailmasta
- olen katsellut niitä jo toista tuntia keskellä päivää
revin itseni todellisuuteen jossa
en näytä ollenkaan samalta kuin unissa
ja hetken tuntuu paremmalta
kunnes tajuan nukahtaneeni jälleen ilman syytä,
ilman loogisia selityksiä tälle jatkuvalle väsymykselle
se käy ylleni kuin harmaa talvitaivas
vaikka nyt lumen tultua onkin valoisampaa
kaipaan kaakaomukia käsien välissä
kaipaan kotikeittiön lämpöä ja hiljaisuutta
lapsellista turvallisuustunnetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti