kello 7.30
makaan paikoillani, annan
hämärän valon siivilöityä ylitseni
aamuäänien kulkea läpi vastaheränneen mielen
kolinaa, aura-auton kolinaa,
avainnaksahduksia lukoissa,
askelia ovenavauksia,
ihmisiä kovaäänisiä eläväisiä
vaikka on vielä näin pimeää
kello 7.35
iholleni iskee kylmyys
antakaa minun maata vielä hetki
siellä mihin se ei yllä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti