4.12.2011

Loputtomasti samaa

minä vähän pelkään ajatuksiani
sanoja, puhettani, kirjoituksia joita maalailen
joskus ihan vain aikani kuluksi
iltaisin kun en malttaisi nukkua
jouduttaakseni hitaasti laahustavia minuutteja

ja minä vihaan pelkojani
joilta en pääse pakoon edes yöjunilla
paikkakuntavaihdoksilla
ympäristömuutoksilla

ne vain ovat
näissä hetkissä, pimenevissä illoissa
heijastuvat ikkunaruudun pinnasta
ja minun on pakko tuijottaa takaisin

vaikka tahtoisin sulkea silmäni
mennä nukkumaan
herätä vasta kun kaikki on jo ohi


Otsikko lainattu CMX:ltä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti