bussissa tyttö jonka kanssa leikin lapsena
on nyt minua pidempi
tunnistaako hän kasvoni vai
olenko kasvanut jo liikaa?
he ovat minua nuorempia
ja puheista käsitän
että jotkin asiat eivät koskaan muutu
mutta ehkä hekin vielä kerran
kasvavat näkemään asiat toisella tavalla
kyydistä jäädessään poistuvat peräkanaa
tyttöjoukko jää ruotimaan kolmannen
hiuksia ja vaatetusta
minä olen vain hiljaa katse kirjassa
jotkut maailmat eivät koskaan muutu
ja ehkä niin on vain oltava
mutta onneksi minä olen jo toisaalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti